Nykyisessä edustuksellisessa demokratiassa kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat käytännössä olemattomat. Valta on pienellä ryhmällä poliittisia ja taloudellisia vaikuttajia sekä johtavia virkamiehiä. Keskittynyt valta hämärtää mitkä intressit kulloinkin päätöksentekoon vaikuttavat.
*
Vaaleissa valituksi tullut ja aidostikin äänestäjiensä etua ajatteleva edustaja joutuu taipumaan puolueensa johdon määräämään ryhmäkuriin ja jopa äänestämään vastoin lupauksiaan ja omaa mielipidettään, vaikka puoluekuri onkin perustuslain vastainen. Laissa sanotaan näin: ”kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset”. Silti ryhmäkuri on Suomessa vallitseva käytäntö (lue).
Äänestäjänä, ehdokkaana ja/tai edustajana on usein vaikeata sitoutua nykyisiin puolueisiin eli löytää ”poliittista kotiaan”, koska vaikka jakaisikin suurimman osan mieluisalta tuntuvan puolueen tavoitteista, voi yksikin itselle tärkeä asia olla liian merkitsevä (lue).
Nykyisessä järjestelmässä kansanäänestys on ainoastaan neuvoa-antava, se ei sido päättäjiä. Esimerkiksi monissa kansanäänestyksissä kuntaliitoksista päättäjät ovat toimineet vastoin kansanäänestyksen tulosta (lue). Kansa ei myöskään pysty vaikuttamaan siihen, järjestetäänkö jostain asiasta kansanäänestys vai ei, vaan päättäjät valitsevat, mistä asioista äänestetään ja milloin äänestetään. Tällainen järjestelmä ei anna kansalle aitoja mahdollisuuksia vaikuttaa, vaan se pönkittää nykyisiä valtarakennelmia ja -asetelmia.
Eroon konsensuksesta
Nykyinen epäterveeseen yhteisymmärrykseen tähtäävä konsensuspolitiikka on kykenemätön poliittisiin ja taloudellisiin uudistuksiin. Se on kykenemätön tarkastelemaan asioita vaihtoehtoisista näkökulmista. Ennen kaikkea se on kykenemätön ennakkoluulottomaan ja rakentavaan keskusteluun.
Todellisuudessa monet koko kansakunnalle merkittävät asiat päätetään puolueiden johdoissa niiden keskinäisellä kaupankäynnillä, lainsäädäntövaltaa käyttävä eduskunta on pelkkä kumileimasin. Nämä keskinäiset sopimukset estävät usein sellaistenkin päätösten teon, jotka olisivat kansalaisten enemmistön tahdon mukaisia (lue),(lue).
Muita konsensuspolitiikan epäterveitä seurauksia ovat kriittisen median sekä avoimen, asioita kyseenalaistavan keskustelun lähes täydellinen puuttuminen sekä sananvapautta, yksilönvapautta ja kansalaisten yksilöllisiä arvoja polkeva arvomaailma (lue).
Poliittiset virkanimitykset pönkittävät konsensusta ja puolueiden valtaa Niitä ei useinkaan tehdä todellisen tarpeen tai edes nimitettävän pätevyyden perusteella, vaan monet niistä ovat osa poliittisia palkkioita ja kaupankäyntiä (lue).
Suora demokratia toisi tasa-arvoa ja läpinäkyvyyttä päätöksentekoon
Suora demokratia antaa kansalaisille välineet käyttää itse sille kuuluvaa valtaa poliitikkojen ja byrokratian yli ja ohi. Kansa voi suoralla demokratialla tuoda poliittisesti päätettäväksi minkä tahansa sellaisen asian, jonka se kokee tärkeäksi, mutta joka ei ole kiinnostanut poliitikkoja riittävästi, että he olisivat aktivoituneet käsittelemään sitä, tai myös sellaisen asian, jota poliitikot eivät ole halunneet ottaa käsiteltäväksi. Kansa voi myös veto-oikeudellaan kumota poliitikkojen tekemän päätöksen.
Suora demokratia tekee hallintoalamaisista itsenäisiä kansalaisia ja tuo tasa-arvoa päätöksentekoon ja mahdollistaa kansalaisten tahdon mukaiset päätökset ilman polliittisten puolueiden johdon keskinäisiä sopimuksia.
Äänestäjänä, ehdokkaana ja/tai edustajana on usein vaikeata sitoutua nykyisiin puolueisiin eli löytää ”poliittista kotiaan”, koska vaikka jakaisikin suurimman osan mieluisalta tuntuvan puolueen tavoitteista, voi yksikin itselle tärkeä asia olla liian merkitsevä (lue).
Nykyisessä järjestelmässä kansanäänestys on ainoastaan neuvoa-antava, se ei sido päättäjiä. Esimerkiksi monissa kansanäänestyksissä kuntaliitoksista päättäjät ovat toimineet vastoin kansanäänestyksen tulosta (lue). Kansa ei myöskään pysty vaikuttamaan siihen, järjestetäänkö jostain asiasta kansanäänestys vai ei, vaan päättäjät valitsevat, mistä asioista äänestetään ja milloin äänestetään. Tällainen järjestelmä ei anna kansalle aitoja mahdollisuuksia vaikuttaa, vaan se pönkittää nykyisiä valtarakennelmia ja -asetelmia.
Eroon konsensuksesta
Nykyinen epäterveeseen yhteisymmärrykseen tähtäävä konsensuspolitiikka on kykenemätön poliittisiin ja taloudellisiin uudistuksiin. Se on kykenemätön tarkastelemaan asioita vaihtoehtoisista näkökulmista. Ennen kaikkea se on kykenemätön ennakkoluulottomaan ja rakentavaan keskusteluun.
Todellisuudessa monet koko kansakunnalle merkittävät asiat päätetään puolueiden johdoissa niiden keskinäisellä kaupankäynnillä, lainsäädäntövaltaa käyttävä eduskunta on pelkkä kumileimasin. Nämä keskinäiset sopimukset estävät usein sellaistenkin päätösten teon, jotka olisivat kansalaisten enemmistön tahdon mukaisia (lue),(lue).
Muita konsensuspolitiikan epäterveitä seurauksia ovat kriittisen median sekä avoimen, asioita kyseenalaistavan keskustelun lähes täydellinen puuttuminen sekä sananvapautta, yksilönvapautta ja kansalaisten yksilöllisiä arvoja polkeva arvomaailma (lue).
Poliittiset virkanimitykset pönkittävät konsensusta ja puolueiden valtaa Niitä ei useinkaan tehdä todellisen tarpeen tai edes nimitettävän pätevyyden perusteella, vaan monet niistä ovat osa poliittisia palkkioita ja kaupankäyntiä (lue).
Suora demokratia toisi tasa-arvoa ja läpinäkyvyyttä päätöksentekoon
Suora demokratia antaa kansalaisille välineet käyttää itse sille kuuluvaa valtaa poliitikkojen ja byrokratian yli ja ohi. Kansa voi suoralla demokratialla tuoda poliittisesti päätettäväksi minkä tahansa sellaisen asian, jonka se kokee tärkeäksi, mutta joka ei ole kiinnostanut poliitikkoja riittävästi, että he olisivat aktivoituneet käsittelemään sitä, tai myös sellaisen asian, jota poliitikot eivät ole halunneet ottaa käsiteltäväksi. Kansa voi myös veto-oikeudellaan kumota poliitikkojen tekemän päätöksen.
Suora demokratia tekee hallintoalamaisista itsenäisiä kansalaisia ja tuo tasa-arvoa päätöksentekoon ja mahdollistaa kansalaisten tahdon mukaiset päätökset ilman polliittisten puolueiden johdon keskinäisiä sopimuksia.
*
Suora demokratia
Muutos haluaa tuoda Suomeen suoran demokratian nykyisen edustuksellisen demokratian rinnalle, ohjaamaan edustajien päätöksentekoa demokraattisemmaksi ja kansakunnan parhaaksi.
Suoran demokratian elementtejä ovat
1) kansalaisaloite
2) sitova kansanäänestys eli referendum
3) vaihtovaali eli epäluottamuslauseäänestys
1) Kansalaisaloite
Kansalaisaloitteella kansalaiset voivat tuoda vallanpitäjien ohi poliittiselle asialistalle kansanäänestyksen päätettäväksi minkä tahansa poliittisen asian, sellaisenkin, mitä poliitikot eivät halua muuttaa tai mihin poliitikot eivät halua ottaa kantaa. Kansalaisaloitteella suomalaiset voisivat järjestää sitovan kansanäänestyksen esimerkiksi ns. ”pakkoruotsista”, toinen esimerkki voisi olla vuosittaisen pakolaiskiintiön määrä.
Eduskunta hyväksyi vuoden 2011 lopussa perustuslain muutoksen, johon on sisällytetty kansalaisaloite. Uuden lain mukaan kuka tahansa kansalainen tai joukko kansalaisia voi tehdä aloitteen ja jos 50 000 suomalaista sitä allekirjoituksellaan kannattaa, se menee eduskunnan käsittelyyn. Valtiovallan puolelta järjestetään nettialusta, johon nimiä voi kerätä paperille kerättävien nimien lisäksi tai sijasta. Uusi laki tulee voimaan 1. maaliskuuta 2012.
Kansalaisaloitteen mahdollisuus on erinomainen uudistus, mutta vasta osa suorasta demokratiasta. Muutos haluaakin, että riittävästi nimiä saaneen aloitteen tulisi AINA johtaa päättäjiä sitovaan kansanäänestykseen. Maaliskuussa 2012 voimaan tulevassa mallissa aloitteet hautautuvat eduskunnan valiokuntiin, eivätkä useimmat aloitteet tule kiinnostamaan päättäjiä riittävästi jotta ne johtaisivat mihinkään toimenpiteisiin.
2) Sitova kansanäänestys eli referendum
Kuten edellä jo todettiin, suorassa demokratiassa tietty määrä kansalaisia voi kansalaisaloitteella vaatia jotakin asiaa vietäväksi sitovaan kansanäänestykseen, jolloin päättäjien tulee noudattaa kansan äänestyksessä ilmaisemaa tahtoa. Tämän lisäksi sitovia kansanäänestyksiä tulisi aina ilman kansalaisaloitettakin järjestää isoista, koko kansakuntaa koskevista päätöksistä kuten kansainvälisistä sopimuksista, valtion vastikkeettomista rahalahjoituksista, velanottamisista, yms.
Kansalaisilla tulisi myös olla veto-oikeus kaikkiin uusiin lakeihin ja sopimuksiin. Veto-oikeus toimii niin, että jos 50 000 kansalaista sadan päivän kuluessa päätöksen julkistamisesta vaatii allekirjoituksellaan kyseisen lakiehdotuksen tms. viemistä kansanäänestykseen, se on vietävä. Kyseinen päätös ei saavuta lainvoimaa ennen kuin kansalaiset ovat sen kansanäänestyksessä hyväksyneet, tai jos kansalaisten enemmistö sitä vastustaa, se ei tule voimaan lainkaan. Kansalaisten veto-oikeudesta seuraisi, että päättäjien kannattaisi kuunnella kansalaisia jo valmistelutyössään, koska ei olisi kenenkään edun mukaista tehdä työtä jonka jo etukäteen voisi olettaa joutuvan kansanäänestykseen ja siinä hylätyksi.
Esimerkkejä joihin veto-oikeutta olisi pitänyt soveltaa ja antaa kansalaisille mahdollisuus päättää asiasta ovat mm. Kreikan lainapaketti, taannoinen maahanmuuttolaki ja ns. Lex Nokia (jota ollaankin muuttamassa päättäjien vaihduttua (lue)).
3) Vaihtovaali eli epäluottamuslauseäänestys
Monet merkittävät päätökset tai niiden valmistelu tehdään virkamiestyönä. Suorassa demokratiassa kansalaisilla on aloitteenteon ja sitovan kansanäänestyksen kautta oikeus vaikuttaa myös keskeisten virkamiesten vaihtamiseen ennen virkasuhteen päättymistä. Tällaisia virkoja ovat mm. valtakunnansyyttäjä, eduskunnan oikeusasiamies ja vähemmistövaltuutettu, mutta menettely voisi olla paljon laajempikin, sisältäen esimerkiksi Valviran ja THL:n johtajat.
Jos 50 000 kansalaista allekirjoittavat kansalaisaloitteen ja vaativat tällaisen virkamiehen virkasuhteen lopettamista ennen virkasuhteen tavanomaista päättymistä, on vaaditusta asiasta toimitettava päättäjiä sitova kansanäänestys.
Tässäkin menettelyssä jo sen olemassaolo todennäköisesti riittäisi ohjaamaan virkamiesten päätöksentekoa kansan parhaaksi, käytännössä kansanäänestykseen saakka ei tarvitsisi useinkaan mennä.
Suora demokratia kuntatasolla
Suora demokratia pitäisi Muutoksen mielestä ulottaa myös kunnalliseen päätöksentekoon. Jo nykyisen lainsäädännön mukaan on mahdollista tehdä kuntalaisaloitteita, mutta ne menevät valtuuston käsittelyyn, kun niiden pitäisi aina johtaa sitovaan kansanäänestykseen. Näin kuntalaisilla olisi todellinen mahdollisuus saada muutoksia kotikunnassaan aikaiseksi puoluesidonnaisen määräysvallan ohitse.
Isommista kuntalaisia koskevista asioista kuten kuntaliitoksista tulisi aina järjestää kansanäänestys ilman kuntalaisaloitettakin.
Myös vaihtovaalimenettely tulisi ulottaa kuntatasolle, sisältäen vähintäänkin kunnanjohtajan.
*
Kaikkiin Muutoksen vaatimiin yksityiskohtiin olisi luonnollisesti myös mahdollista vaikuttaa suoran demokratian menettelytavoilla, Muutos ei halua määrätä asioita lopullisiksi, vaan kannattaa demokratiaa kaikissa asioissa.
*
Onko suorassa demokratiassa mielestäsi puutteita? Lue usein kysyttyä!
Haluatko tietää lisää? Katso täältä tietoa Sveitsin mallista.
Haluatko tietää lisää? Katso täältä tietoa Sveitsin mallista.
