Usein kysytyt kysymykset
1. Miten tavalliset kansalaiset osaisivat tehdä aloitteita tai äänestää niistä, eivätkö poliitikot osaa sen paremmin koska saavat siitä palkkaakin?
Kansalaisiin kuuluu monenlaisia ihmisiä, monenlaisella koulutuksella, monista erilaisista ammateista, eri harrastuksista, sosiaalisista ryhmistä jne. Puutarhuri, yliopiston professori, keittiöapulainen, insinööri, laulaja ja rakennusmies ovat kaikki kansalaisia ja heidän joukostaan valitaan myös edustajat eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin. Suomalaisilla on laajasti eri alojen osaamista maailman huipulta ja jos kansalaisilla olisi mahdollisuus päättää itse asioistaan, niistä otettaisiin myös selvää.
Kansanäänestyksen tullessa keskustelu internetissä kohdistuisi kyseiseen asiaan ja sen vaikutuksiin ja toivottavasti myös media siirtyisi henkilökeskeisestä uutisoinnista asiakeskeiseen jotta kansalaiset voisivat perehtyä eri näkökulmiin muodostaakseen oman kantansa.
Kansalaisaloitteita voivat tehdä kenen tahansa kansalaisen lisäksi esimerkiksi järjestöt ja yhdistykset, joissa luonnollisesti on oman alansa osaaminen korkeatasoista. Nykyisessäkin järjestelmässä lakialoitteiden suunnittelussa usein kysytään alaan liittyvien yhdistysten ja järjestöjen mielipidettä, mutta aina sitä ei huomioida.
2. Eikö äänestysten järjestäminen kaikista asioista tulisi kalliiksi?
Ensinnäkään kaikista asioista ei tarvitsisi äänestää. Suora demokratia toimisi edustuksellisen demokratian rinnalla ja sen ’vahtina’, eli eduskunta ja kunnanvaltuustot jatkaisivat kuten ennenkin, mutta tarvittaessa kansalaiset voisivat viedä haluamansa asian kansanäänestykseen. Myös kaikki isommat, koko kansakuntaa koskevat asiat pitäisi aina päättää kansanäänestyksellä, kuten esimerkiksi sotilas- tai rahaliittoon liittymiset ja suuret vastikkeettomat rahalahjoitukset ulkomaille.
Suoran demokratian tultua käyttöön edustajat alkaisivat vähitellen tehdä kansalaisten edun ja tahdon mukaisia päätöksiä eikä äänestyksiin siten tarvitsisi useinkaan mennä. Äänestykset voitaisiin myös pitää muiden vaalien yhteydessä, meillähän on eduskunta-, kunnallis-, EU- ja presitdentinvaalit, samalla kun äänestyskoppiin menee, voisi mielipiteensä ilmaista useammassakin eri asiassa.
Katso täältä demokratian hinta -vertailua.
3. Mutta kansanäänestyksethän polkisivat vähemmistöjen oikeuksia ja äänekkäät ääriliikkeet veisivät maassa vallan?
Tällä hetkellä Suomessa valtapuolueiden johtajat päättävät maan asioista, sillä he käytännössä päättävät mitkä asiat menevät eduskunnalle päätettäväksi ja he myös puoluekuria käyttäen määräävät miten yksittäisten kansanedustajien tulee niistä äänestää. Tämä ei ole demokratiaa vaan harvainvaltaa ja tämä mahdollistaa päätökset jotka eivät ole Suomen edun mukaisia eivätkä siten myöskään vähemmistöjen edun mukaisia.
Suomessa vähemmistöjen oikeudet ovat poikkeuksellisen hyviä, esimerkiksi naiset, lapset, seksuaalivähemmistöt ja eri uskontokuntiin kuuluvat voivat elää rauhallista ja tasa-arvoista elämää toisin kuin suuressa osassa maapalloa. Millään mittareilla mitaten suomalaiset eivät halua tuhota tätä suvaitsevaa hyvinvointivaltiota, vaan nimenomaan säilyttää sen.
Mahdollisilla äänekkäillä ääriliikkeilläkin(?) on luonnollisesti oikeus lakien, sananvapauden ja demokratian puitteissa ajaa asiaansa, mutta marginaalisina ja lukumääräisesti vähäisinä ilmiöinä niiden olemassaolo ei tulisi näkymään kansanäänestyksissä.
4. Kansalaisethan ovat yksinkertaisia ja suurella rahalla heitä voi lobata äänestämään halutulla tavalla?
Kansalaisia voi tietysti yrittää lobata, mutta onhan suurella rahalla huomattavasti helpompi lobata nykyistä järjestelmää ja sen yksittäisiä jäseniä. Erilaiset hyväveli-järjestelyt olisivat mahdottomia silloin kun koko kansakunta saa päättää asioistaan.
Lisäksi nykyään internet mahdollistaa vielä toistaiseksi vapaan tiedonkulun kansalaisten kesken, vaikka sitä yritetäänkin suitsia ja estää erilaisilla sananvapautta rajoittavilla ’vihapuhelaeilla’, ACTA-sopimuksilla ja ’Lex Nokioilla’.
Ylempänä jo todettiin että kansalaisiin kuuluu monenlaisia ihmisiä. lisättäköön vielä että Suomessa tieteet ja taiteet, lukutaito, internetin käyttö, kirjastolaitos, lehtienluku, koululaitos, jne. ovat maailmanlaajuisesti edistyksellisiä ja pärjäävät hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Suomalaisilla on laajaa osaamista ja kyky ja mahdollisuus perehtyä omiin asioihinsa.
5. Entä jos kansalaiset äänestäisivät väärin! Silloinhan kukaan ei olisi vastuussa väärästä tuloksesta kuten nyt?
Nykyisessä järjestelmässämme kukaan ei tosiasiallisesti ole vastuussa vääristä päätöksistä, mutta niiden seuraukset kohdistuvat kaikkiin kansalaisiin. Yksittäiset kansanedustajat äänestävät asioissa puolueensa määräämällä tavalla ja vaikka vaaleissa kyseistä ehdokasta äänestänyt kansalainen olisi tyytymätön jonkin asian käsittelyyn, todennäköisesti jossain toisessa asiassa äänestetäänkin sillä tavoin kuin kansalainen olisi toivonut. Siten kansanedustajien ja puolueiden toiminta eduskunnassa ’hämärtyy’ ja muuttuu eri puolueiden kesken samankaltaiseksi ja kansalaiselle ehdokkaan ja myös puolueen valinta seuraavissa vaaleissa on yhä vaikeampaa. Usein onkin päädyttävä jonkinlaiseen kompromissiin paremman puutteessa.
Jos järjestelmämme antaisi mahdollisuuden kansanäänestyksiin, käsiteltäisiin asiat asioina. Hyvin nopeasti oivallettaisiin, että äänestyksillä olisi suora vaikutus omaan elämään ja että seuraukset niin hyvässä kun pahassa lankeaisivat kansalaisille itselleen. Kansalaisaloite ja kansanäänestys olisi myös milloin tahansa mahdollista tehdä uudelleen samastakin asiasta, jos todella kävisi niin että tehty päätös osoittautuisi huonoksi.
Lisäksi monissa asioissa ei ole ”oikeata” ja ”väärää” vaihtoehtoa, vaan ne ovat arvokysymyksiä. Esimerkiksi hyvällä vanhustenhoidolla on rahallinenkin hintansa ja jonkun mielestä siitä pitäisikin veroina maksaa lisää että asia saadaan kuntoon ja jonkun toisen mielestä taas ehkä ei. Kouluruoka, autovero, EU:ssa pysyminen, rahalahjoitukset ulkomaille, terveyskeskuspalveluiden tarjoaminen omalla kylällä, jne. ovat kaikki asioita joista jokaisella on tapauskohtainen mielipiteensä ja niistä kansalaiset voisivat niin halutessaan päättää itse.
6. Miten suomalaiset jaksaisivat raahautua äänestämään joka asiasta, eihän demokratia toteudu jos äänestysprosentti on vaikka vain kaksikymmentä?
Kuten jo todettiin, joka asiasta ei tarvitsisikaan äänestää, kun kansalaisilla olisi mahdollisuus vaikuttaa asioihin päättäjien ohi, päättäjät alkaisivat huomioida kansalaisten tahtoa ja etua ja tehdä sellaisia päätöksiä että kansanäänestyksiin ei tarvitsisi jatkuvasti mennä. Suoran demokratian tultua käyttöön alkuun varmaan olisi enemmän korjattavia asioita, mutta sitten tilanne tasaantuisi.
Sveitsissä, jossa suora demokratia on ollut jo 150 vuotta käytössä äänestysprosentti on vaihdellut melkoisesti riippuen aina kulloisestakin äänestettävästä asiasta. Jos ihminen tuntee asian itselleen läheiseksi ja sen vaikutukset konkreettisesti omassa elämässään, hän motivoituu äänestämään. Jos aihe taas on omasta elinpiiristä kaukana, se ei ehkä innosta niin paljoa. Otetaan esimerkkinä äänestys koiraveron poistamisesta. Ihminen jolla ei ole eikä ole koskaan ollutkaan koiraa, ei ehkä ole asiasta niin kiinnostunut kuin monta koiraa omistava kennelin pitäjä. Silti, demokratia toteutuu alhaisessakin äänestysprosentissa, sillä kaikillahan olisi kuitenkin mahdollisuus päästä päättämään asiasta.
7. Koska Muutos 2011 on pieni puolue ja vaikka ajatte hyvää asiaa niin eikö ääneni mene hukkaan jos äänestän teitä mikäli ehdokas ei tulekaan valituksi?
Muutos on vielä pieni, mutta kun yhä useampi kansalainen herää huomaamaan että suora demokratia olisi ratkaisu hyvin monenlaisiin ongelmiin, saattaa tilanne muuttua nopeastikin. Yhä useampi myös huomaa, että vaikka ’oma edustaja’ tulikin valituksi, mikään ei muuttunut, sillä valta on keskittynyt vanhojen puolueiden johdoille ja pysyy siellä jos kansalaiset eivät päätä toisin.
Se meneekö ääni ’hukkaan’ riippuu myös ihmisen ajattelutavasta; jos haluaa äänellään kertoa mihin suuntaan haluaisi Suomen tulevaisuuden menevän, ääni ei mene hukkaan. Jos sen sijaan haluaa ainoastaan saada sanoa, että ’minun edustajani tuli valituksi’, on aina mahdollista että menee hukkaan.
