Kun romani vaelsi suomalaisen juopon ohi...
— 17.03.2011 kello 16:24 (8206 Lukukertaa)
Vaikka itselleni tulee aina asunnottomista päihteiden käyttäjistä mieleen Juha Vuorisen 'Juoppohullun päiväkirjasta' se kohta, jossa se tyyppi on siellä sillan alla jossain juopporemmissä ryyppäämässä ja sitten se yksi juoppo sammuu ja ne muut työntävät sille letkun mahalaukkuun imeäkseen sieltä sen sammuneen juopon nauttimat alkoholit uusiokäyttöä varten, niin kuitenkin olen sitä mieltä, että myöskin asunnottomilla alkoholisteilla olisi oikeus ihmismäiseen elämään.
Yhteiskuntamme arvot kuitenkin kovenevat ja trendien mukana myöskin Diakonissalaitos, joka on tajunnut sen, minkä on tajunnut niin moni muukin, että auttaminen kannattaa aina – varsinkin silloin, kun avun kohteena on joku junttisuomalaista eksoottisempi ilmestys.
Helsingissä Diakonissalaitos avaa muutama vuosi sitten lakkautetun asunnottomien päihteiden käyttäjien päiväkeskuksen tilalle vaelteleville EU:n kansalaisille tarkoitetun mm. saniteettipalveluita tarjoavan neuvontapisteen. Lähinnä romaneista on ajateltu tulevan uuden neuvontapisteen asiakkaita ja pelkoa herättää jo nyt entisen päihdekeskuksen asiakaskunnan katkeran suolainen kiinnostus uutta palvelua kohtaan.
Palvelu on ilmeisesti jonkinlaista jatkumoa viime syksyiselle, kun Diakonissalaitos tarjosi majoituksen pakkasessa kärvistelleille, Itä-Euroopasta tulleille romaneille. Kun sitten romanit olivat ystävällisesti kiitelleet majoituksesta ja aamupalasta, oli Helsingin kaupunki antanut 300 euroa per autokunta plus lauttaliput rahaa, jotta pääsivät ressukat kotiinsa. Nyt sitten Diakonissalaitos on valmistautunut siihen, että lauhkeat kevättuulet tuovat mukanaan myöskin nuo eksoottista värinää ja melankolisia rytmejä kadun kulmiin luovat romanit ja toki heille on tuollainen suihkuneuvontapiste täytynyt järjestää. Toivottavasti ovat ottaneet huomioon sen, että läntisempänä Euroopassa vaeltaviin EU-kansalaisiin on jo kyllästytty, joten sana muukalaisrakkaasta Suomestamme on takuulla kiirinyt laajalti ja monipuolisesti vaeltelijayhteisöjen keskuudessa.
Saas nähdä, milloin luemme ensimmäisestä rasistisesta viharikoksesta, kun joku syrjäytynyt alkoholisti pistää kyseisestä neuvontapisteestä ikkunan säläksi lasinpesunestepullolla. Sittenpäs voikin joku ihmisoikeusliittolainen alahuuli väpättäen kertoa meille siitä kamalasta ja kylmästä asenteesta, jolla me suomalaiset ulkomaisiin vähäosaisiin raasuihin suhtaudumme. Toisaalta olen miettinyt sitä, että kun kerran tuo EU hieman jopa kannustaa kansalaisiaan vaeltelemaan, niin tulisiko EU:n järjestää kaikkiin valtioihin sellaisia vaeltaville EU-kansalaisille tarkoitettuja päiväkeskuksia? Interrailaajat tykkäisivät.
Aurinkoisin terkkulein,
Helena



Email Blog Entry