Helena Eronen

... Tai ainakin pyrkii siihen tehokkaasti vaikuttamaan.
Onkohan nimittäin koskaan ennen ollut maailma niin kiinnostunut vaaleistamme, kuin mitä se nyt on? Joka päivä on viimeisten viikkojen aikana saanut lukea uutisia, kuinka se ja se talouslehti on kirjoittanut ja kauhistellut sitä, että entäs jos se Timo Soini voittaa, tai Jutta Urpilainen, eikä Suomen lompakon nyörit aukenekaan enää eurooppalaisille pankeille.

Kauhistelua on vauhditettu pelottelulla. Koko vakuusrahasto kaatuu, jos suomalaiset äänestävät väärin. Saattaa koko euro kaatua, jos Timo Soinista tai Jutta Urpilaisesta tulee pääministeri.
Kriittisiä näkemyksiä ei juurikaan muisteta, vaikka niitäkin saa joka päivä lukea. Itse asiassa on hassua, että nuo kriittiset näkökulmat löytyvät lähinnä talousuutisista, päiväpoliittiseen uutiskeskusteluun ne eivät yllä. Ovatko sitten toimittajat vaiko äänestävä kansa vaiko kenties puolueiden puheenjohtajat niin tyhmiä, etteivät osaa nähdä muuta kuin sen yhden vaihtoehdon ja tien, sitä en tiedä, mutta henki on vähän sen tyylinen, että jos äänestät persuja tai demareita, äänestät myöskin ”painajaista” ja ”talouskatastrofia”.

Suurin kysymys mielestäni on se, että mitä suomalaisten pitäisi ajatella siitä, kun viimeisen vuoden aikana ensin tuli Kreikan talouskriisi ja sanottiin, että kyllä se siitä ja Kreikka hoitaa kyllä homman itse. No ei hoitanut. Sitten alettiin puhua Irlannista. Irlannin ei pitänyt joutua Kreikan lailla ulkopuoliseen apuun turvautumaan. Kuinkas sitten kävikään? Seuraavana Portugali, jolla piti olla hommat hanskassa. Kukaan ei muistanut kertoa, että hanskat olivat hukassa. Nyt monet odottavat Espanjan ja Italian romahdusta, mutta jälleen meille kuitenkin vakuutellaan, että ei ne ainakaan missään maailman nimessä joudu turvautumaan toisten taloudelliseen apuun. Joopa joo, uskokoon ken tahtoo. Ei pitänyt Kreikan, Irlannin eikä ainakaan Portugalin. Ei pitänyt tulla kriisiä, kun Olli Rehnkin sanoi ettei tule.

Vaikka en mikään SDP:n suuri fani ole, niin kyllä minuakin hieman ihmetyttää Jutta Urpilaisen tavoin se, että miksi kriisimaiden velkojat ovat niin älyttömän tiukkoja, etteivät ne esim. pidennä talouskriisiin joutuneiden maiden velka-aikoja tai muuten tule vastaan niin, että valtiot voisivat itse hoitaa asiansa? No syy siihen tietysti on se, että kun velkojat ovat tiukkoja, joutuu kriisimaa hakemaan taloudellista apua muualta, esim. Suomesta. Ja kun suomalainen lainaa vaikkapa Kreikalle miljardin, niin Suomi lainaa sen itsekin jostain, koska eihän Suomella oikeasti rahaa ole. Siis Suomi ottaa lainaa auttaakseen esimerkiksi kreikkalaisia ja näin lainoja myöntävä taho on taikonut yhdestä myydystä lainasta kaksi.

Kiviniemi ja Katainen puhuvat nyt paljon sellaista, että ”eihän tämä kivaa ole, mutta...” ja kieltämättä ihmetyttää tuollaiset sanavalinnat. ”Ei kivaa” nyt on melko lievä ilmaisu sille, että Suomi on ajettu tilanteeseen, jossa se on vain ja ainoastaan hyödyllinen hölmö. Niin monilla suomalaisilla päättäjillä on jopa niin kauhea himo kuulua ”isojen poikien piiriin”, että ollaan valmiita luultavastikin vaikka myymään se oma mummo ja haudasta ylös kaivettu ukkikin, jos uuden ja entisestään yhdistyvän Euroopan ytimen huoraksi pääseminen sitä vaatii.

Viimeksi Suomen sisäpolitiikkaan on sotkeuduttu vastaavalla tavalla joskus Neuvostoliiton vuosina. Kaipaammeko me ihan oikeasti uutta suomettumisen ilmapiiriä? Oliko se kumartelu todellakin niin hauskaa, että uuden poliittisen sukupolven on päästävä sitä harjoittamaan?

Minun veikkaukseni on se, että vaalien jälkeen sama hallitus jatkaa. Suomi kupataan köyhäksi ja ollaan Kreikan tilanteessa viimeistään 2014. Valtiot alistetaan EU:n kasvottomien johtajien päätösvallan alaisuuteen ja Euroopasta tulee Kiinan periferia tai sitten joku uusi Neuvostoliitto, mihin oikeastaan itse saattaisin uskoa, koska jokainenhan tietää miten typerällä politiikalla itse asiassa se Neuvostoliittokin tuhonsa aiheutti.

No mutta onneksi pian tulee kesä ja pääsee terassille olutta nauttimaan. Sitä ennen ajattelin käydä sunnuntaina kaikesta huolimatta äänestämässä.

Helena