Tapio Äyräväinen

Suomi on maa, jossa vaalituloksella ei ole merkitystä. Olipa se mikä tahansa, niin valta ei vaihdu. Katainen on muodostamassa hallitusta, joka ei tuo järjettömään menoon muutosta vaan luvassa on neljä vuotta lisää hulluutta ja homoperformansseja. Vaikka maailma muuttuu, valta pysyy. Vieläpä samoissa käsissä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että kokoomus ja SDP veivät Soinia kuin litran mittaa kuutamolla. Jutta ja Jyrki saivat perussuomalaiset maalaamaan itsensä nurkkaan ja lyömään kantansa lukkoon. Kun Soini oli ansassa, pariskunta löysi yksimielisyyden muutamassa tunnissa. RKP ja vihreät tulevat riemurinnoin mukaan hallitukseen. Toivottavasti entisten ministerien pestit eivät kuitenkaan säily, sillä kukaan ei kestä Astrid Thorsia, Tuija Braxia ja Anni Sinnemäkeä enää toista neljän vuoden kautta putkeen.

Soinin valitsema tie on uhkapelurin tie. Tulevan hallituksen polku on mutkainen ja kaita. Soinin ajatus lienee se, että hallitus ei ole toimintakykyinen ja uudet vaalit ovat edessä jo vuoden sisällä. Soinin valtti on siinä, että Euroopan unioni on käymässä tuhon tietä ja EU-vastaisuus kasvaa kasvamistaan sitä mukaa kun roistovaltioita alkaa eteläisessä Euroopassa keikahdella.

Monilta on jäänyt huomaamatta, että Soini pelasi jo ennen vaaleja uhkapeliä. Hänen oli pakko. Perussuomalaiset koostuu sekä maaseudulla asuvasta unohdetusta kansasta että maahanmuuttoon nuivasti suhtautuvista keskiluokkaisista henkilöistä. Jälkimmäinen ryhmä on avainasemassa. Se olisi halunnut valtaa hallituksessa nyt eikä neljän vuoden päästä. Viitasaaren työttömällä metsurilla ja Eiran koulutetulla maahanmuuttokriitikolla ei välttämättä ole paljon yhteistä. Jos korpitaival oppositiossa kestää pitkään, perussuomalaiset ovat hajoamisvaarassa, koska nuivat pettyivät Soiniin, joka ei ottanut valtaa, vaikka sitä tarjottiin.

Ulkopuolista tarkkailijaa ottaa pattiin sekin, että RKP:stä ei näissäkään vaaleissa päästy eroon vaan puolue on ollut ministeripuolue vuodesta 1975 lähtien. Tämä merkitsee sitä, että ruotsin kielelle ei tule käymään kuinkaan.

Toisaalta Soinia on helppo ymmärtää. Kukaan ei voi vaatia häntä ja perussuomalaisia pistämään kaulaansa silmukkaan Kataisen takia. Kataisen taakan pitää tulla kokoomuksen maksettavaksi. Samalla tuliseen järveen joutuvat ne puolueet, jotka lähtevät mukaan Suomen kautta aikain huonoimpaan hallitukseen.

Loppupeleissä tämä saattaa parantaa myös Muutoksen ja suoran demokratian kannatusta. Kun ihmiset huomaavat, ettei äänestämällä voi vaikuttaa mihinkään, he alkavat etsiä muita vaikutuskanavia. Niitä eivät suinkaan ole Hommaforumilla ja Facebookissa öyhöäminen vaan aktiivinen toimiminen sitovien kansanäänestysten kautta.

Toinen ja kauheampi vaihtoehto on se, jota olen viimeisen vuoden uumoillut eli sota. Se ei lähde liikkeelle Suomesta, mutta Suomea ollaan seuraavan neljän vuoden aikana ajamassa tilaan, josta kolmas maailmansota saattaa olla ainoa pakotie.