Tapio Äyräväinen

Hallitusneuvotteluissa on alettu valmistella uusia työvoimapoliittisia linjauksia. A-studion saaman salaisen luonnoksen mukaan tavoitteena on saada kaikista työttömistä noin joka kolmas ja pitkäaikaistyöttömistä puolet koulutukseen. Vastuu pitkäaikaistyöttömistä siirrettäisiin valtiolta kunnille, vaikka rahat tulisivat yhä valtiolta.

Jyrki Katainen ja viiden muun puolueen johtajat ovat siis sitä mieltä, että kun pitkäaikaistyöttömät siirretään kuntien vastuulle, homma alkaa hoitua.

Koulutusta on kokeiltu viimeisten neljänkymmenen vuoden ajan. Se ei ole osoittautunut toimivaksi malliksi. Koulutus ei johda työpaikkaan, koska työtä ei ole.

Mitä koulutuksella on saatu aikaiseksi?

Sillä on lihotettu kaiken maailman alalla toimivien humpuukimaakareiden lompakoita. Todellisuudessa on yhdentekevää, mitä työttömille tarjotaan ja minkä instanssin alle heitä siirrellään, koska tosiasia on, ettei järkevää työtä ole.

Ammattiliitto Pron työmarkkinatutkimuksen mukaan jo 45-vuotiaana on hankala työllistyä uudelleen. Samaan aikaan firmat saneeraavat ulos juuri viisikymppisiä ja joillakin aloilla työntekijöiden keski-ikä on nopeasti laskenut 40 ikävuoteen.

Suomessa on 220 000 työtöntä ja vähintään toinen mokoma lomautettuja, tempputyöllistettyjä ja tilastoista muulla tavoin siivottuja ihmisiä. Syrjäytymisvaarassa on 60 000 alle 25-vuotiasta suomalaista nuorta, koska heillä ei ole työtä.

Suomessa ei ole avoimia työpaikkoja lukuun ottamatta pätkätöitä, hoivasektoria ja puhelinmyyntiä. Nämäkin työpaikat sijaitsevat lähinnä pääkaupunkiseudulla, jossa asuntojen hinnat ja vuokrat ovat niin tähtitieteelliset, ettei sinne kannata mennä töihin.

Ennen vanhaan sanottiin Suomen seisovan puujaloilla. Metsä- ja paperisektorilla piti riittää töitä maailman tappiin. Nämäkin työpaikat, kuten kaikki muukin kynnelle kykenevä teollisuus, ovat lähteneet muille maille vierahille halvan työvoiman, halvan energian ja halvan materian perään aikoja sitten. Ne eivät koskaan palaa.

Rakennusliiton mukaan Suomessa on 20 000 työtöntä timpuria, muuraria ja maalaria. Samaan aikaan maassa on kuitenkin 30 000 ulkolaista rakentajaa Virosta, Venäjältä, Puolasta ja muista entisen itäblokin maista. Nämä ovat niin sanottuja kolmen euron timpureita, jotka työskentelevät ulkolaisissa yrityksissä, jotka surutta polkevat suomalaista työn hintaa.

Sanokaa minun sanoneen, niin seuraava sektori, johon ulkomaiset yrittäjät iskevät, tulevat olemaan parturit ja kampaamot. Myös kaikenlainen kauneudenhoito kuuluu samaan kategoriaan. Parin vuoden sisällä työttöminä on lukuisa joukko näitä käsityöammattien suomalaisia erikoisosaajia.

Suomeen tarvittaisiin kipeästi uusia työllistäviä yrityksiä, mutta niitä ei synny, koska työvoimahallinto rahoittaa vääriä kohteita, muun muassa turhanpäiväistä koulutusta. Suomeen tarvitaan yrityshautomoita, lisää riittävää yritysrahoitusta ja ennen kaikkea, uutta ajattelua ja käytöntöjä pankeilta, jotka ovat tähän saakka olleet verenimijöitä ja tappaneet yrittäjyyttä tehokkaasti vaatimalla yrittäjän tarvitseman lainan vakuudeksi vähintään asunnon, pahimmassa tapauksessa koko omaisuuden.

Suomalaisten työttömyys liittyy kiinteästi turvapaikkaturismiin. Suurin osa suomalaisten puolueiden kellokkaista haluaa haalia maahamme ammattitaidotonta väkeä, joka huonontaa huoltosuhdetta ja lisää työttömien eli suomeksi sanottuna elätettävien määrää. Yksikään puoluepamppu ei ole perustellut, miksi Suomeen pitää heitä ottaa. Työntekijätarpeella asiaa ei voi perustella.

Vielä runsas vuosi sitten mies, joka nyt muodostaa hallitusta eli Jyrki Katainen oli sitä mieltä, että Suomeen on rahdattava vuosittan 180 000 luku- ja kirjoitustaidotonta somalia, afganistanilaista ja irakilaista, koska Suomea uhkaa karjuva työvoimapula ja me tarvisemme ammattilaisia ja moniosaajia.

Minun on vaikeaa nähdä esimerkiksi somaleita, jotka ovat oman ilmoituksensa mukaan pääasiassa vuohipaimenia ja kamelikuskeja, tämän karjuvan työvoimapulan paikkaajina.