Enoch Powell oli oikeassa
— 08.08.2011 kello 23:03 (7719 Lukukertaa)
Tampereen teatterikesän päätyttyä käynnistynyt Tottenhamin teatterikesä keskittyy tänä vuonna esittelemään Enoch Powellin monologeja monipuolisesti performanssi- ja katuteatterin keinoin. Tampereella monena vuonna nähdyt Tulikansan soihdunheiluttelunäytökset jäävät auttamatta toiseksi kun Tottenhamin taiturit heittävät lisää bensaa liekkeihin.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 43 vuotta siitä, kun brittiläinen kansanedustaja Enoch Powell piti kuuluisan Rivers of Blood -puheensa. Puheen nimi - verivirrat - tulee siitä, että klassisia kieliä opiskellut ja useita runokokoelmia julkaissut Powell siteerasi puheessaan Vergiliuksen runoteosta Aeneis. "Kun katson tulevaan, paha aavistus täyttää mieleni; kuten roomalainen, näen Tiber-joen kuohuvan verta.'"
Puheen varsinainen sisältö liittyi kuitenkin paljon tutumpiin aiheisiin, jotka ovat ajankohtaisia myös nyt: maahanmuuttoon ja syrjinnänvastaiseen lainsäädäntöön.
Korvatakseen toisen maailmansodan aiheuttamat miestappiot, Britannian hallitus oli alkanut suosia massamaahanmuuttoa brittiläisen imperiumin entisistä alusmaista. Vuoden 1948 kansalaisuuslaki antoi brittiläisen kansainyhteisön asukkaille Britannian kansalaisuuden ja oikeuden muuttaa vapaasti emämaahan asumaan. Monet Länsi-Intian saarten asukkaat käyttivät tätä tilaisuutta hyväkseen paremman elintason toivossa. 1960-luvulle tultaessa yli 150 000 jamaikalaista ja muuta länsi-intialaista oli muuttanut Britanniaan ja ensimmäiset slummit alkoivat muodostua.
Puheessaan Powell viittasi kirjeeseen, jonka hän oli saanut vaalipiirissä Wolverhamptonissa asuvalta leskirouvalta, joka oli menettänyt miehensä ja molemmat poikansa sodassa. Saadakseen lisätuloja leskirouva vuokrasi huoneita talostaan, mutta kun maahanmuuttajat ottivat alueen haltuunsa, lesken valkoihoiset vuokralaiset muuttivat pois ja leski jäi kotikatunsa ainoaksi valkoihoiseksi asukkaaksi. Vuonna 1968 voimaan tullut Rotusuhdelaki kielsi ihonväriin, rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän mm. asunto- ja työpaikka-asioissa, mutta leskirouva ei kunnan virkamiesten painostuksesta huolimatta halunnut vuokrata huoneitaan maahanmuuttajille, koska hän koki, että nämä ahdistelevat ja vainoavat häntä.
Noihin aikoihin Britanniaan tulevien siirtolaisten määrät olivat vielä varsin vaatimattomia, mutta Powell oli silti huolissaan tilanteesta: "Meidän on pakko olla hulluja, siis kirjaimellisesti hulluja, jos kansakuntana hyväksymme sen, että joka vuosi maahamme tulee perheenyhdistämisten kautta 50 000 uutta huollettavaa, jotka kasvattavat maahanmuuttajaperäisen väestön määrää tulevaisuudessa. On kuin tämä kansakunta olisi keskittynyt kiireesti kasaamaan omaa hautajaisroviotaan. Me olemme jopa niin hulluja, että päästämme maahamme ihmisiä avioliiton perusteella, vaikka he eivät ole ikinä nähneetkään tulevaa aviopuolisoaan." (40 vuotta myöhemmin Britannian vuosittainen maahanmuutto on kuusinkertainen eli noin 300 000.)
Ratkaisuksi Powell ehdotti maahanmuuttajien vapaaehtoista kotiinpaluuta runsaan paluuavustuksen kera.
Powell sanoi, että toimittajat, jotka kehottivat hallitusta säätäämään uusia syrjinnän vastaisia lakeja olivat "samanlaisia ja usein myös töissä samoissa lehdissä kuin ne toimittajat, jotka 1930-luvulla yrittivät peittää tämän maan silmät näkemästä nousevaa uhkaa." Powell piti tällaisia lakeja kantaväestöön kohdistuvana syrjintänä ja vertasi niitä tulitikun heittämiseen ruutitynnyriin.
Powell säälitteli kantaväestön kohtaloa:
"Syistä, joita he eivät ymmärrä ja sellaisen politiikan tuloksena, johon heiltä ei ikinä ole kysytty lupaa heistä on tehty vieraita omassa maassaan. Heidän vaimonsa eivät saa sijaa synnytyssairaalasta eivätkä heidän lapsensa mahdu kouluihin. Heidän kotikontunsa ovat muuttuneet tunnistamattomiksi ja heidän tulevaisuudensuunnitelmansa ja -mahdollisuutensa on murskattu. Työpaikallaan he näkevät, miten työnantajat epäröivät soveltaa maahanmuuttajiin samoja käyttäytymis- ja osaamisvaatimuksia kuin kantaväestöön. He alkavat tuntea itsensä ei-toivotuiksi, ja nyt heitä syrjitään jo lain voimalla."
Powell väitti, että vaikka tuhannet maahanmuuttajat haluavatkin sopeutua, maahanmuuttajien valtaosa ei halua, vaan monet heistä ylläpitävät aivan tarkoituksella rodullisia ja uskonnollisia eroavaisuuksia saadakseen valtaa ensin muiden maahanmuuttajien yli ja lopulta myös kantaväestön yli.
Powell oli sitä mieltä, että ongelmien välttämiseksi olisi toimittava nopeasti ja päättäväisesti. "En tiedä, onko tällaiselle toiminnalle olemassa kansan enemmistön tuki. Tiedän vain sen, että olisi suuri petos vaieta nähdessään meitä odottavat vaikeudet", Powell päätti puheensa.
Powellin 43 vuotta sitten esille tuomat teemat kuulostavat hyvin tutuilta ja ajankohtaisilta. Myös muiden poliitikkojen ja valtamedian reaktio Powellin puheeseen tuntuu tutulta: Powell leimattiin tietenkin heti rasistiksi. Arvostettu The Times -lehti luokitteli Powellin puheen vihapuheeksi ja uutisoi rasistisista hyökkäyksistä, joiden väitettiin saaneen alkujuurensa Powellin puheesta.
Powellilla oli kuitenkin takanaan kansan tuki. Gallup-tutkimuksen mukaan 74% briteistä oli sitä mieltä, että Powell on oikeassa; 15% oli toista mieltä.
Powellin ennustukset kaduilla virtaavista verivirroista ovat käyneet toteen jo monta kertaa vuosikymmenien varrella. Nämä uusimmat mellakat, jotka saivat alkunsa aseistetun jamaikalaisen jengirikollisen saadessa surmansa tulitaistelussa poliisin kanssa ovat vain viimeisin tapaus pitkässä etnisten mellakoiden ketjussa.
Tämä vahvaa symboliikkaa täynnänsä oleva kuva kertoo siitä, miten mellakoijat ovat useilla paikkakunnilla pakottaneet ihmisiä riisuutumaan alasti kadulla ja varastaneet heiltä vaatteet päältä.
Mitä Enoch Powell kertoikaan erään vaalipiirinsä keski-ikäisen miesäänestäjän sanoneen hänelle:
"In this country in 15 or 20 years' time the black man will have the whip hand over the white man."
"Tässä maassa 15 tai 20 vuoden päästä musta mies pitelee ruoskaa valkoisen miehen pään yllä."
Loppuun pari linkkiä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Enoch_Powell
http://en.wikipedia.org/wiki/Rivers_of_Blood_speech
Puhe löytyy myös YouTubesta lyhennettynä versiona että pidempänä dokumenttina:
http://www.youtube.com/watch?v=1cn7dDF74yE
http://www.youtube.com/watch?v=HP7fETsKYkA (myös jatko-osat 2-5, ehdottomasti katsomisen arvoinen dokumentti)
![]()
Kommentit
Jätä kommentti





Email Blog Entry