Petri Kaivanto

Varovaistenkin arvioiden mukaan noin puolet Argentiinan taloudesta on harmaata, tai niin kuin täällä sanotaan, mustaa/neekeriä (negro). Normaalia välimerellistä "let's not pay taxes" -meininkiä, johon tietysti antavat oman säväyksensä synkkä lähihistoria ja vuoden 2001 tapahtumat (kts. Wikipediasta Corralito ja Decembre 2011 riots).

Ei ole siis syytä ihmetellä argentiinalaisten heikkoa luottamusta pankkeihin ja omaan valuuttaansa. Esimerkiksi turistibisnestä pyritään pyörittämään mahdollisimman paljon dollareissa ja pimeänä.

VALTIO TIETÄÄ PALJONKO VOIT VAIHTAA VALUUTTAA

Argentiinan vaalit voittanut Cristina Fernandez de Kirchner (CFK) ja hänen puolueensa "Voiton rintama" (Frente para la Victoria) käyvät kovaan taistoon harmaata taloutta vastaan. Verotuloja tarvitaan kipeästi monien vaalilupausten lunastamiseen ja lukuisiin infrastruktuurihankkeisiin, joita Cristina vihki jo keskeneräisinä vaalikampanjansa vauhdittamiseksi.

Viikko vaalijytkyn jälkeen ja ex-presidenttimiehensä mausoleumin vihittyään CFK:n hallinto pudotti pommin, joka varmasti pilasi aika monen suuremman ja pienemmän veronkiertäjän maanantaifiiliksen. Tästä päivästä alkaen ulkomaan valuuttaa saa ostaa vain esittämällä viime vuoden verolipun tai muun selvityksen tuloista. (Buenos Aires Heraldin artikkeli 31.10.2011)

Valtionvarainministeri ja tuleva varapresidentti Amado Boudou vakuuttaa, että kyttäämisen kohde on rahojen alkuperä, ei niiden käyttötarkoitus. Kyse on ennen muuta rahanpesun ja harmaan talouden jahtaamisesta, vaikka huhuja on ollut myös terroristien rahoituksen ehkäisemisestä.

Systeemiä on ilmeisesti rakennettu jo pitkään, sillä veroviraston verkkovarmennuksen luvataan toimivan yhtä sutjakkaasti kuin luottokorttien ja pankkikorttien varmennuksenkin.

Uutiset eivät vielä kerro, koskevatko rajoitukset ulkomaalaisia, mutta varmaankaan kovin suuria summia ei saa ulkomaalainenkaan ostaa ulkomaan valuuttaa ilman asiallisia selvityksiä. Eli vanha hyvä suunnitelmatalous on palannut! Ainakin mustan pörssin kauppiaiden kerrottiin häipyneen keskustan katukuvasta kontrollien pelossa ja pankkiautomaateista ei voinut myöskään nostaa dollareita.

Valuuttaa saadakseen argentiinalaiset voivat myös itse kirjautua verohallinnon sivulle ja tarkistaa, minkä verran verottaja arvioi heillä olevan varaa ostaa dollareita normaalien elinkustannusten jälkeen. Itse tulostetun lupalapun kanssa voi sitten mennä pankkiin tai rahanvaihtoliikkeeseen, niin homman pitäisi sujua vielä nopeammin.

PORKKANOITA JA KEPPIÄ

Argentiinalaisia on toki jo pitkään kannustettu myös melkoisilla porkkanoilla pitämään rahansa pankeissa. Esim. kauppaketjut markkinoivat säännöllisesti 15-20% alennuksia melkein kaikista tuotteista, kunhan maksaa pankki- tai luottokortilla. Luonnollisesti keskitämme suuremmat ostokset noihin päiviin, koska mikään ei suomalaista niin ilahduta kuin alennuksella saatava alkoholi!

Lopuksi katse Eurooppaan päin! Lomailin pari vuotta sitten Kreikassa Patmoksen saarella. Siellä on kyllä yksi pankkiautomaatti, mikä on hyvä, sillä kortti ei kelpaa juuri missään. Kuitteja saa lähinnä supermarketista.

Kokemukseni ja käsitykseni Italiasta ovat myös vankasti sellaisia, että osa yrittäjistä siellä maksaa enemmän veroja ja maksuja kuin suomalainen kollega ikinä, mutta osa sitten kiertää veroja minkä osaa.

Tulee mieleen, että kun nyt Euroopan sosialistisessa federaatiossa ollaan elävinämme, niin miksemme voisi pyytää Argentiinasta tämmöistä poliisivaltio-osaamista sovellettavaksi ongelmamaihin. Liira ja drakhma takaisin ja sitten Argentiinan konstit käyttöön. Jopa Suomestakin tuntuu tämä valvontaosaaminen olevan kateissa ainakin rakennusalalla, vaikka muuten täällä osataankin kytätä yhtä sun toista, jopa eräiden kansanedustajien jokaista kirjoituksen pätkää sosiaalisessa mediassa.

No, mutta tietäähän se sokea Reettakin, että miksei. Follow the money. Paavon datshaa jo duunataan, Tarja oman siihen viereen saa.