Asta Tuominen

Suomessa oli viime vuosisadalla voimassa irtolaislaki (1937-1986), joka alkuperäisessä muodossaan määritteli irtolaisen näin:

"1 §. Irtolainen on tämän lain mukaan:

1. työhön kykenevä henkilö, joka toimettomana, riittäviä elatusvaroja vailla, kuljeksii paikkakunnalta toiselle, elleivät asianhaarat osoita hänen hakevan työtä;
2. sellainen työhön kykenevä henkilö, jolla on tapana vieroksua työtä ja sen vuoksi joutuu köyhäinhoidon tarpeeseen tai tulee ylivoimaiseksi rasitukseksi toiselle henkilölle ja siten ilmeisesti saattaa tämän vaaraan joutua tarvitsemaan köyhäinhoitoa itselleen tai sille, josta hänen lain mukaan on pidettävä huolta;
3. henkilö, jolla on tapana kerjätä tai käyttää toista kerjuuseen taikka sallia, että hänen hoidossaan oleva kahdeksaatoista vuotta nuorempi henkilö kerjää; sekä
4. henkilö, joka pitämällä tapanaan hankkia tuloja hyvien tapojen vastaisilla ja siveellisesti hylättävillä keinoilla taikka muulla elämäntavallaan tuottaa ilmeistä vaaraa yleiselle järjestykselle, turvallisuudelle tai siveellisyydelle.

Irtolaisena ei kuitenkaan tämän lain mukaan käsitellä henkilöä, joka on kahdeksaatoista vuotta nuorempi, eikä mielisairasta, tylsämielistä tai vähämielistä. Sellaista henkilöä on asianomaisen viranomaisen huollettava, niinkuin erikseen säädetään."


Soivatko kellot päässä? Tuntuuko tutulta?

Irtolaislaki lakkautettiin vuonna 1986, kun päihdehuoltolaki tuli voimaan ja sosiaaliturva oli rakennettu niin kattavaksi, että irtolaislaille ei ollut enää selkeää tarvetta.

Nyt on.

Suomalaisten irtolaisten sijaan meillä on nyt romani-irtolaisia, jotka kerjäävät ja kaupustelevat suurimmissa asutuskeskuksissa ja korjaavat työmailta ja teollisuusalueilta talteen irtaimistoa - ja kiinnikin olevaa tavaraa. Mikä huolestuttavinta, yhteiskuntamme ei tunnu reagoivan kasvavaan turvattomuuden tunteeseen, vaan ns. asiantuntijat puolustavat "eurooppalaisten liikkumisvapautta" ja ovat valmiita jopa miettimään, miten näille tarjottaisiin koulutusta, terveydenhuoltoa, majoitusta ja muitakin sosiaalipalveluja samaan aikaan, kun Suomessa on ennätyspitkät leipäjonot, suomalaisilla on ennätyspaljon luottohäiriöitä ja suomalaisnuorten siirtyminen eläkkeelle alle 30-vuotiaina on ennätyssuurta. Toisin sanoen, meillä on omiakin haasteita käsillämme tarpeeksi ilman, että niitä tarvitsee ottaa lisää hoidettavaksemme maamme sisällä.

Romaniongelma on eurooppalainen ongelma, johon suomalaisten ei kannata miettiä omaa ratkaisuaan, vaan tehdä se yhdessä muun EU:n ja varsinkin ongelman kotimaan, Romanian, kanssa.

Ongelmat eivät ratkea laajentamalla niitä ympäri Eurooppaa, eikä ongelmien ratkaisu aina ole helppoa ja kivutonta. Ainoa kestävä ratkaisu on Romanian rakentaa niin kattava sosiaalinen järjestelmä, että kansalaisten ei ole välttämätöntä lähteä maanpakoon omasta maastaan. Muut maat voivat painostaa Romaniaa tekemään tarvittavat ratkaisut mm. kieltämällä irtolaisuuden ja kerjäämisen omissa maissaan. Romania kykenee kyllä tarvittaviin muutoksiin, kunhan se saa selkeän viestin Suomelta ja muilta mailta. Varmasti tukeakin maan kehittämiseen löytyy.

Olemme oman kerjäläisongelmamme hoitaneet jo irtolaislain aikana. Nyt on Romanian vuoro hoitaa oma ongelmansa kuntoon. Muuten kerjääminen ja sen mukanaan tuoma turvattomuus vain jatkuvat. Koko Euroopassa.