Tahdon kiittää erittäin suuresti kaikkia, jotka tukivat minua kampanjointini aikana. Olin puolueeni ääniharava lähes 600:lla äänellä, mikä on minulle oikein ilahduttava tulos ottaen huomioon ensikertalaisuuteni sekä sen faktan, että olin liikkeellä lähes nollabudjetilla. Kampanjointia kesti muutaman hassun kuukauden, joten olen todella tyytyväinen.
Minulta kysyttiin, minkälaiset asiat ovat ongelmina mielenterveyspalveluissa ja mitä niille voisi tehdä. Kävin kysyjän kanssa hedelmällistä vuorokeskustelua, joten voisin jakaa myös täällä ainakin osia omasta tekstistäni. Koska kyseessä on kirjeistä otettuja palasia, entry on ehkä hivenen sirpaleinen, mutta koetin muokata sen yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi:
(Kannanotto oli osa Muutos 2011:n eläinteemaviikkoa.)
http://www.facebook.com/event.php?eid=115771768498260
Puhutaan usein siitä, pitäisikö eläinsuojelulakia tiukentaa. Ongelma ei suinkaan ole itse eläinsuojelulaki. Laki itsessään on suurimmaksi osaksi ihan kelvollinen. Ongelmaksi muodostuu sen sijaan se, että rangaistustaulukosta
On todella surullista, kuinka joillekin ehdokkaille politiikassa on kyse jonkinlaisesta joukkuekilpailusta, eikä aidosta tahdosta vaikuttaa asioihin. Kun kilpailun loppusuora (=vaalit) alkavat häämöttää, pistetään kaikki peliin ja aletaan toimia likaisesti: haukkumalla muita.
Ehdokkaiden blogeihin on alkanut ilmestyä erilaisia parjaavia
Silloin, kun olen ollut ensisijaisesti äänestäjän roolissa, minua on kiinnostanut kovasti se, millaisia ehdokkaat ovat oikeasti persoonina. Kukas tuo valkea hammasrivistö esillä säihkyen hymyilevä poliitikko on silloin, kun hän on oma itsensä, eikä hänen tarvitse leikkiä korrektia? Tämä kirjoitus ei sisällä syvää pohdintaa keinoista ehkäistä harmaata