Politiikkaa värittää äänistäkinastelu. Tällä halventavalla ilmaisulla tähtään puolueiden arvojen näennäisten eroavaisuuksien höperöyteen. Suomalaisten arvomaailma rakentuu hyvin usein samanlaisista perustapalikoista, joiden päälle kyhättyssä kokonaisuudessa on eriäväisyyksiä.
Onko joku erimieltä seuraavanlaisista väittämistä:
1. Suomalaisten yritysten tulisi olla kilpailukykyisiä kansainvälisillä markkinoilla
2. Suomen kansalaisten pitäisi olla työllistyneitä
3. Suomen elintason pitäisi pysyä korkeena
4. Terveydenhuollon palvelujen laadun pitäisi olla hyvä
5. Suomen sisävesien tulisi säilyä puhtaina
6. Teollisuuden tuottamista saasteista pitäisi seurata mahdollisimman vähän ympäristöhaittoja
7. Yhteiskunnassa pitäisi vallita mahdollisimman vähän sopeutumisongelmia
8. Sosiaalitukiverkkomme kuormittaa yhteiskuntaa taloudellisesti
9. Köyhien ei pitäisi kärsiä köyhyytensä seurauksena
10. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet elämässä
11. Ihmisten tulisi olla vastuullisia ja solidaarisia
12. Yksilönvapautta ei tulisi turhaan rajoittaa
13. Ihmisten ei tulisi toiminnallaan vahingoittaa yhteiskuntaa
14. Ihmisten ei tulisi toiminnallaan loukata muiden ihmisten perusoikeuksia
15. On yksilölle harmillista, että hänen tuloistaan viedään veroja.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan. Ihminen ajattelee, muodostaa mielipiteitä ja arvonäkökulmia. Ihmisen ajattelu on rajallista, altista virheille ja puolueellista.
Ajatellaampa nyt seuraavanlaisia skenaariota...
Henkilö A: Köyhien asema on huono ja sitä täytyy parantaa tukia nostamalla
Henkilö B: Meillä ei ole varaa hyysätä köyhiä, jotka ovat itse köhyytensä aiheuttaneet.
Henkilö A: Valtio ryöstää ihmisiltä veronkeräyksellä
Henkilö B: Veronkeräys on välttämätöntä yhteisen hyvän ylläpitämiseksi
Henkilö A: Maahanmuuttajapolitiikasta seuraa ongelmia
Henkilö B: Rasismista seuraa ongelmia
Henkilö A: Luonnonsuojelua pitää edistää
Henkilö B: Raaka-aine teollisuuden kilpailukykyä täytyy edistää
Tätäkin listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Näkökulmista
Ihmiset siis torjuvat tiettyjen asioiden aiheuttamaa tunnepitoista merkitystä defenssien avulla. Arvopäätöksiä tehdessä valitaan asioista tärkeimmät ja sijoitetaan ne tärkeysjärjestykseen, tässä tehtävässä on olennaista punnita kaikkia seikkoja niiden oikean painoarvonsa suhteen, eikä sortua puolueellisuuteen, ja ajatella jonkin tietyn asian menettävän tämän merkityksensä, jotta oma mielipide olisi mahdollisimman oikea.
Puolueiden kantojen täytyy olla toisistaan erilaisia, jotta profiloitunut äänestäjäkunta olisi mahdollinen. Täytyy erottua ympäristöystävällisen asenteensa takia muista puolueista, tai vasemmistolaisuutensa takia. Tällä tavoin puolueiden arvomaailmakentät vaikuttavat epätodellisilta, valitaan se yksi asia joka on itselle tärkein, ja teeskennellään sen olevan paljon tärkeämpää kuin se oikeasti on. Vaikka yksilönvapaus. Tai joku muu asia. Mikäli kuitenkin mielii muodosta todellisia mielipiteitä, näin ei voi toimia.
Sellainen köyhien oikeuksia ajava henkilö, joka väittää, etteivät sosiaalituet kuormita yhteiskuntaa, on hölmö. Samoin kuten sellainen verotuksen keventämistä ajava henkilö, joka väittää että on oikein kun heikoimmat kärsivät, on myös hölmö. Kumpaakaan ei todellisuudessa voi ottaa vakavasti.
Tämä pohjimmiltaan juontuu kaikki ihmisen psykologiaan ja kognitioon, ihminen haluaa olla oikeassa, ja haluaa olla oikealla puolella. Erimieltä olevien täytyy olla väärässä, ja väärällä puolella. Tämän lisäksi ihminen sortuu puolustaessaan omia mielipiteitään todellisuuden vääristelyyn, jotta saavuttaisi tavoitteensa. Kun on jo valinnut mielipiteensä, "olen kannalla X", tämän jälkeen ihminen kohdatessaan argumentaatiota, mikä on "kannan X" vastainen, pyrkii kiistämään sitä. Väittämään kyseisiä argumentteja vääriksi, torjumaan nämä. Ongelma on siinä, kun normaali arviointi- ja arvostelukyky pettää, eikä enää käsittele asioita oikein.
Luuletteko itse olevanne jonkinlainen poikkeus?
Ajatelkaapa omia mielipiteitänne, vaikkapa jonkun asian puolesta. Nyt kun kirjoitellaan muutoksen foorumilla, niin täältähän löytyy vallan mainiosti esimerkkejä. Vaikkapa maahanmuuttajapolitiikan tiimoilta, suoran demokratian tiimoilta. Jne. Ihmiset haluavat kirjoittaa sellaisia asioita, jotka tukevat omia mielipiteitään, ja välttelevät oman argumentointinsa heikoimpia alueita.
Haluaisin lainata Goethea, joka kirjoitti sellaisen mietelauseen, joka meni suurin piirtein näin:
"Kun järkevä hallitsee, järki hallitsee ja kun Ymmärtäväinen hallitse, ymmärrys hallitsee"
Minusta tämä on suorastaan nerokas mietelause. Tässä ensinnäkin eroitetaan Järki ja Ymmärrys toisistaan, mutta sen lisäksi myös puretaa tämä vallan henkilöitymä sellaiseksi tietoteoreettiseksi käsitteeksi - on epäollenaista kuka hallitsee, olennaista on miten hallitaan. Tämän lisäksi, miten hallitaan, määrittää sen minkälainen hallitsijakin on. Kukin tietysti vetäköön omat johtopäätöksensä, mutta ainakin minusta se oli aika hieno mietelause.
Minusta ei riitä, että järki hallitsee. Ei myöskään riitä että ymmärrys hallitsee, molempien täytyy hallita. Emme voi ylläpitää sellaista sosiaalitukijärjestelmää, joka on surkea, emmekä myöskään voi hylätä köyhmpiä - vaaditaan kompromisseja, parempien ratkaisujen etsimistä. Teesiä, antiteesiä ja synteesiä.
Vastakkainasettelussa on myös hyvät puolensa. Kukin tällä alkeellisella tavallaan kamppaillessaan, pyrkii löytämään kaikki parhaat argumentit omien mielipiteidensä puolesta, ja kun kaikki arvonäkökulmat ovat edustettuina, jokaisesta näkökulmasta parhaiden argumenttien luulisi olevan esillä - Niidenkin, joista äänestä ei ole itse tietoinen.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tavallaan näyttää tietä:
Ei tarvitse olla hölmö. Voi kohdata todellisuuden sellaisena kuin se on. Kun vaan uskaltaa myöntää omat virheensä ja vajavaisuutensa, sekä ottaa muut huomioon.


Vastaa lainaten
